Vuonna kolmekymmentäyhdeksän
Kun äiti oli seitsemän
Pakoon Karjalasta
Talvisota ajoi lasta
Seitsemän aikaan aamuvarhaisella
Kun perhe oli aamiaisella
Mereltä kotipihaan ammuttiin
Kranaatin sirpaleet maasta poimittiin
Päreet lensivät navetan katolta
Vaara tuli Ryssän taholta
Lentokoneet alkoivat jyrätä
Ei pakoa voinut lykätä
Ei tyhjennetty tupia
Vain vaatteita, ruokaa ja valokuvia
Mukaan ottaa ehdittiin
Jotta ehjinä selvittiin
Kun äkkilähtö tuli
Unto mokkapuseron ylleen puki
Samettihousut jalkaan veti
Niitä nelivuotias kehuskeli
Kotipihasta reellä ja kärryillä lähdettiin
Niillä hevoset valjastettiin
Takana taivaanranta punaisena
Talot ja vajat palavina
Linja-autolla matkaa jatkettiin
Kunnes kansaa junaan sullottiin
Elämä härkävaunuissa
Jatkui sodan kauhuissa
Evakot elämäänsä jatkoivat
Niin kuin vain jaksoivat
Myöhemmin palasivat Karjalaan
Josta pakenivat uudestaan
© 2009 Matti Helelä
http://lyriikkamatti.blogspot.com
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti